Espoo on parempi meille kaikille, kun se suunnitellaan enemmän lasten ehdoilla. Arjen liikuntamahdollisuudet, turvalliset kävely- ja pyörätiet sekä laadukkaat päiväkodit, koulut ja kirjastot luovat sujuvan ja iloisen arjen. Yksikään lapsi ei saa pudota koulun kyydistä, sillä tarvitsemme heistä jokaisen mukaan rakentamaan parempaa maailmaa!

Sosiaali- ja terveyspalveluiden täytyy huolehtia nykyistä paremmin heistä, jotka eivät pysty itsestään huolehtimaan. Mm. päihdeperheiden lapset, vammaiset ja hauraat vanhukset putoavat liian usein yhteiskunnan rattaiden väliin. Varhainen apu päihdeongelmiin, omaishoitajien jaksaminen ja osaava hoiva pienentävät pitkällä aikavälillä myös kustannuksia.

Heikoimmista voidaan huolehtia, kun talous on kunnossa. Siksi kuntien ja hyvinvointialueiden on jatkuvasti tehtävä järkevämmin ja vain kaikkein tärkeimpiä asioita. Hankintaosaamista on hallinnoissa lisättävä ja rajattava in-house-hankintoja, jotka ovat tutkitusti kalliita. Kuntaveron painopistettä on siirrettävä kunnallisverosta kiinteistöveroon ja kokonaisveroastetta laskettava.

Olen ekonomisti sekä ammatiltani että sydämeltäni. Kiinnostuin talouden toiminnasta lukioikäisenä, eikä ammatinvalintaa ole tarvinnut päivääkään katua. Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta pankkiekonomistina eri liikepankeissa ja paneutunut Suomen talouspolitiikkaan työssäni ajatuspajassa.

Uskon tieteeseen. Tiede ei ole erehtymätön, vaan itseään korjaava ja juuri se on tieteessä niin lohdullista. Kaiken ei tarvitse olla valmista ja väärässä saa olla, kunhan muuttaa kantansa uutta tietoa saatuaan.

Lapsiperheen arki on joskus uuvuttavaa, mutta aina elämäntäyteistä. Rakennan maailmasta niin hyvää kuin vain ehdin, lapsille. Lapset vuorostaan ratkaisevat tulevaisuuden haasteet, eikä meillä ole varaa päästää yhtään lasta putoamaan yhteiskunnan kelkasta.

Olen syntynyt Lippajärvellä, juoksennellut lapsena Kilossa ja teininä Mankkaalla. Nuorena aikuisena asuin ja työskentelin Leppävaarassa. Tapiolassa olen rakastunut ja saanut lapsia. Paikallisesti vaikutan koulun vanhempainyhdistyksessä. Työmatkat kuljen mieluiten metrolla ja pyörä jää turhan usein kotiin.

Vapaalla minut löytää jää- tai tennishallilta, kesällä kaupungin ulkopunttisalilta ja suotuisana talvena hiihtoladuilta. Pohjoisen kutsu on vastustamaton ja Lappiin ajetaan kesät, talvet – sähköautolla tietenkin.

Olen innokas ruoanlaittaja ja karjalanpaistini pääsi jopa Suomen kuvalehteen! Omaa saalista, kuten sieniä, marjoja tai kalaa, on mukavin kokata. Parasta ruoassa on kuitenkin sen syöminen: mitä suuremmalla joukolla läheisiä, sen parempi.