Ehdolla eduskuntaan 2027!
Ekonomisti, kaupunginvaltuutettu
Perheiden talous on tiukoilla, kun hinnat ovat nousseet laajasti ja palkat hitaammin. Verotus on liian ankaraa. Työn verotusta lasketaan parhaiten alentamalla työeläkemaksua, sillä sen maksualen saavat myös pienipalkkaisimmat työssäkäyvät. Valtiontalous saadaan kuntoon leikkaamalla vähemmän tärkeitä menoja, kuten yritystukia.
Suomen peruskoulun alamäki on jatkunut jo kaksi vuosikymmentä, emmekä edes ole vaivautuneet selvittämään miksi. Koulutus ja sivistys on vapaan ihmisen olemassaolon edellytys, tulevaisuuden perusta ja meidän vastuumme lapsillemme. Koulu-uudistuksia täytyy tutkia ja sitä varten tarvitaan muutamalla luokka-asteella tehtävät yhdenmukaiset osaamiskokeet.
Suomalaiset osaavat ratkaista oman elämänsä ongelmat ja siinä samalla luovat uutta. Tarvitaan ainoastaan tilaa tekemiselle, yrittämiselle ja oppimiselle. Myös heistä jotka eivät omillaan pärjää, voidaan huolehtia nykyistä paremmin, kun kaikki kynnelle kykenevät pääsevät työn ja osallisuuden syrjään kiinni.
Sanna Kurronen - Kuka olen?
Olen ekonomisti sekä ammatiltani että sydämeltäni. Kiinnostuin talouden toiminnasta lukioikäisenä, eikä ammatinvalintaa ole tarvinnut päivääkään katua. Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta pankkiekonomistina eri liikepankeissa ja paneutunut Suomen talouspolitiikkaan työssäni ajatuspajassa.
Uskon tieteeseen. Tiede ei ole erehtymätön, vaan itseään korjaava ja juuri se on tieteessä niin lohdullista. Kaiken ei tarvitse olla valmista ja väärässä saa olla, kunhan muuttaa kantansa uutta tietoa saatuaan.
Lapsiperheen arki on joskus uuvuttavaa, mutta aina elämäntäyteistä. Rakennan maailmasta niin hyvää kuin vain ehdin, lapsille. Lapset vuorostaan ratkaisevat tulevaisuuden haasteet, eikä meillä ole varaa päästää yhtään lasta putoamaan yhteiskunnan kelkasta.
Olen syntynyt Lippajärvellä, juoksennellut lapsena Kilossa ja teininä Mankkaalla. Nuorena aikuisena asuin ja työskentelin Leppävaarassa. Tapiolassa olen rakastunut ja saanut lapsia. Paikallisesti vaikutan koulun vanhempainyhdistyksessä. Työmatkat kuljen mieluiten metrolla ja pyörä jää turhan usein kotiin.
Vapaalla minut löytää usein jäähallilta, kesällä kaupungin ulkopunttisalilta ja suotuisana talvena hiihtoladuilta. Pohjoisen kutsu on vastustamaton ja Lappiin ajetaan kesät, talvet – sähköautolla tietenkin.
Olen innokas ruoanlaittaja ja karjalanpaistini pääsi jopa Suomen kuvalehteen! Omaa saalista, kuten sieniä, marjoja tai kalaa, on mukavin kokata. Parasta ruoassa on kuitenkin sen syöminen: mitä suuremmalla joukolla läheisiä, sen parempi.